MIELLYTTÄMISEN KIERTEESEEN KADOTIN ITSENI

     

                                        

                                                                   MIELLYTTÄMINEN  

Elämäni alkumetreillä 

Tarkkailen ilmaisen tarpeitani ja tunteitani itkulla naurulla ilmeillä ,kun en osannut puhua. Opin miellyttämisen jo vauvana . Hymyilin vanhemmille koska tiesin heidän pitävän siitä ja minusta oli kivaa et sain vanhempani hymyilemään ja sain positiivisen katsekontaktin. Näitä asioita en muista, mut oletan et jotain tuonsuuntaista on ilmeisesti tapahtunut. Matkimalla opin uusia juttuja ja alan soveltaa oppimaani kehityin ihmisenä. Opin puhumaan, kävelemään ja koulussa opin lisää asioita.

Aloin luoda mielikuvia itsestäni jo lapsena.Se miten minä kuvani sitten rakentui oli paljon kiinni ympäristöstä ,ihmisistä ja siitä miten tunsin,koin ja näin asioita ja se miten vertasin itseäni muihin.

Tarhasta alkanut kiusaamisen kierre sai omakuvani särkymään vetäydyin olin hijainen ujo huomaamaton koulussa. Vanhemmaksi tultaessa osasin löytää keinot selvitä siitä ja taistella sen puolesta et kiusaaminen loppuisi. Löysin omat vahvuuteni piirtämisestä ja urheilusta. Sen huomasin vaikka kuinka olis ollut toisille mieliksi en saanut kiusaajiani lopettamaan tai ihmisiä pitämään minusta  sen enempää .

Olin iloinen hymyilevä, kuulemma helppo lapsi .Tein mitä pyydettiin tottelin noudatin sääntöjä mikäli niitä oli. Tein sen siksi että halusin miellyttää vanhempiani ja myöhemmin tarhatätiäni ja seuraavaksi opettajaani ja sitten myöhemmin ystäviäni  ja puolisoani .Halusin olla vaan pidetty en halunnut olla se ihminen jota vihataan joka jätetään ulkopuolelle kaikesta.Opin miellyttämään jotta olisin edes jotenki pidetty.

Opittu tapa

olin siis oppinut tämän tavan lapsena sain sillä tavalla hyväksyntää ja kehuja ja joskus ystäviäkin.

Elämää eteenpäpäin mentäessä aloin pikkuhiljaa aikuisijällä huomata että toisten jatkuva miellyttäminen ei tuonut mukanaan mitään hyvää aloin voida huonosti.

Olin aikaisemmin elämässä yrittänyt tuoda esille mitä minä olen mieltä asiasta ja ollut miellyttämättä toisia mutta se ei ole tuottanut mitään tulosta. Ole toistuvasti päätynyt elämään muille eikä itselle.

Miksi unohdin itseni omat tarpeeni?  aloin voimaan huonosti jätin kuuntelematta itseäni tein niin kuin muut sanoivat mitä muut odottivat tai mitä oletin yhteiskunnan odottavan minulta.Tai miten media sai minut uskomaan millainen pitää olla.

Ympärilläni kaikuvat ihmisten neuvot ja kiellot. Älä tee noin älä tee näin . Aina oli joku sanomassa miten pitää olla ja tehdä asioita . Joo neuvoa saa mut joskus vaan liika on liikaa. Neuvoja tuli niin eri tahoista ja erinlaisia . Mun pää ei enää kestänyt väsyin , uuvuin. Osa oli täysin ristiriidassa edellisen neuvoon en tiennyt miten ylipäänsä pystyn miellyttämään kaikkia se on täysi mahdottomuus.

 mitta tuli täyteen

Tässä kohtaa mun kuppi oli täys olin nuori aikuinen siis non 24v Avioliitossa ja asuntovelallinen omakotitalon omistaja. Synnytin 2001 ihan pojan mutta väsyin ja uuvuin kun nuorena äitinä yritin kovasti miellyttää kaikkia ja tehdä asiat niin kuin toiset odottavat . Kärsin raskauden jälkeisestä masennuksesta, ei ihme kun en ollut itseäni kuunnellut.Tuntui vain siltä et mitä tekikin niin aina teki väärin . Koskaan en kelvannut ihan omana itsenäni.

Olin kuin jänis ajovaloissa ei tiennyt mihin loikata pelko auton alle jäämisestä pisti hyppäämään alta pois ennen kuin oli myöhäistä. En edes tiennyt kuka minä olin mitä halusi elämästä ja mille alalle olisin edes sopiva. Muiden odotukset vaatimukset kiellot käskyt ja huonot sanomiset  ja minun itsetunnon latistamiset ja minuun kohdistuvat haukkumiset pyöri päässä kaikki ne olivat lamaannuttaneet minut.Lyöneet minut maahan ajattelin että minusta ei ole mihinkään kun en kykene olemaan edes äiti sillä tavalla kun muut äitiyden käsittää . Teki mieli huutaa vittu tää on mun elämä ja mä en kaipaa ketään neuvomaan miten mun elämääni pitää elää. Itse tiedän mikä on itselleni parasta. En halua enää olla se pässi jota naruista vedellään ja käskytetään millainen pitää olla ja millainen ei pidä olla. Kipuillessa varmasti uhmasin kaikkia sääntöjä. Kun halusin irti muiden miellyttämisestä. Se sai vaikuttamaan mut kylmältä ja vahvalta  ja itsekkäältä. Olin herkkä ihminen koin voimakkaasti kaiken. Halusin elää vain oman näköistä elämää.

Kapinoin

Kapinoidessani nuorena aikuisena tein varmasti tyhmiä päätöksiä mutta ilman niitä en olisi varmaankaa löytänyt itseäni . Erosin kaiken tämän kipuilu ja paineen alla koska se oli ainoa oikea vaihtoehto. Ympäristö sai minut voimaan pahoin koska tunsin koko aika etten kuulu tähän muottiin tai kuvioon . Olin köyhästä perheestä ja olihan se hienoo päästä varakkaamman suvun pojan kaa naimisiin ja saada jotain sellaista mitä ei itsellä lapsuudessa ollut.  Alkuhuuman jälkeen huomasin ettei tää niin hienoo ole mitä annettu ymmärtää. Multa odotettiin paljon ja tuntui et vaikka kuinka olisin yrittänyt miellyttää niin en tuntunut kuuluvan joukkoon tai sopinut muottiin. Olinhan kasvanut ihan erilaisessa ympäristössä kuin mieheni.

Muutos

En väitä että muutos tapahtuisi hetkessä mutta ajan ja erehdysten kautta pikkuhiljaa opin ottamaan haltuun oman elämäni. Läheisriippuvuus oli yksi syy miksi ajauduin suhteeseen vaan jonkun kanssa joka vähän edes rakastaa minua ja taas alkoi miellyttämisen kierre. Miellyttämisen tapaa oli vaikea muuttaa hetkessä olihan se tapa opittu jo vauvana. Eron jälkeen huomasin taas yhä uudelleen toistavani itseäni ja huomasin misä milloikin tilanteessa miellyttäväni muita ja etenkin ystäviä ja rakkaita. Joidenkin kanssa pystyin olemaan aito oma itseni ja joidenkin seurassa meni miellyttäjän moodi päällä ihan kuin suojellakseni itseäni . Ihan kuin peläten sitä et jos ei minusta pidetä omana itsenäni tai hyväksytä tällaisena. Jotenkin se lapsena koettu koulukiusaaminen vaikutti siellä taustalla. Että halusin tehdä muut onnelliseksi ja miellyttää muita. Miksi kysyn vaan? Itseltäni. Eikö tärkeintä ole tehdä itse itsensä onnelliseksi.Tämä miellyttäminen on yksi syy miksi hiljaisesta  minusta kuoriutui puhelias papupata koska siihen loppui myös kiusaaminen  kun osasin nauraa itselleni ja muille ja sanoa asiani ääneen aluksi se oli hyvä, mut ikää tullessa tuli vastaan ihmisiä jolle tämäkään ei ollut hyvä .Olin liian sitä ja milloin tätä. Taas vaan yritin olla muille mieliksi olematta tota ja tuota.

Pohdintaa

Mahtaako mun erot miehistä johtuu vaan siitä et olin hukassa itseni kanssa ku en oikein tiennyt mitä halusin elämältä oikeasti tai edes kuka olin . Olin niin kauan ollut vaan miellyttämis moodissa . voihan se olla et adhd on ollut myös osa syynä tai sitten vaan mokasin itse. Kolme eroa kokeneena . Tai sit olin vaan itse kasvanut pois  suhteista  mitä näitä nyt miettimään sen enempiä. Kaikki on opettaneet mulle jotain elämästä ja sen inhimillisyydestä. Olen Rakastanut ja tuntenut elämää täysillä kaikkine tunteineen ja oppiläksyineen. Elämän kipinää en ole kadottanut koskaan vaik pohjalla ollaan käyty ja taas ylös noustu. Se on vaan osa tätä elämää ja ihmisen kasvuprosessia. Elämä on aaltoilua ja sen mukana soljuminen on helpompaa, kuin että pistää hanttiin kokoaika. Kyllä elämä kantaa on sanonta jonka olen kuullut monen suusta. Näinhän se on.

Loppu päätelmä

Pyrkimällä miellyttämään muita ihminen kieltää itsensä,ahdistuu ja kärsii. Pitkällä aikavälillä se sairastuttaa ja tekee onnettomaksi. Yhdyn tähän lainaamaani lauseeseen lukemastani kirjasta . Olen hyvä esimerkki siitä ,mutta minä päätin onneksi et nyt riittää . Haluan kuunnella enemmän itseäni kuin muita . Enkä halua miellyttää  muita jatkuvalla syötöllä ketään enää . Olenhan jo yli 40v . En väitä että se olisi helppoa vaikka olen tiedostanut asian jo kauan. Niin kyllä täytyy myöntää et välillä on tilanteita jossa on ehkä parempi miellyttää esim työpaikalla jotta sopu säilyy ja hyvä työilmapiiri.

Miellytän vain silloin kun se minullekkin tuottaa mielihyvää.

Meillä ihmisillä joillakin on vaan kova tarve miellyttää muita elää elämäänsä muille ja unohtaa elää itselleen . Sekään ei ole väärin jos se tekee hänet onnelliseksi. Mutta jos se tuottaa itselle paljon ahdistusta ja mielipahaa miksi tekisit niin jätät silloin kuuntelematta itseäsi.

Tämä oli pätkä minun elämästäni ja mietteistäni ja pohdinnoista

Kiitos kun jaksoit lukea loppuun.